Cavalier
Etusivu | Esittely |  Tenho  |  Turo   |  Zola   |  Mila  | Uutiset | Cavalier | In Memoriam | Galleria | Vieraskirja

      

Cavalierin historia

Cavalier kingcharlesinspanielin juuret ulottuvat monen sadan vuoden päähän, joskaan rodun tarkasta alkuperästä ei ole tietoa. Tosiasia kuitenkin on, että jo 1400-luvulta lähtien on cavaliereja muistuttavia kääpiöspanieleita esiintynyt maalauksissa. Maria Stuartin teloituksen jälkeen 1587 hänen hameen helmoistaan löytyi pieni musta-valkoinen koira, jonka väitetään olleen cavalieri. Samoihin aikoihin kääpiöspanielit (toy spaniels) mainitaan yhä useammin myös kirjallisuudessa hovin ja ylhäisön suosikkeina. Kaarle I ja Kaarle II hoveissa ne olivat erityisen suosittuja. Kaarle II, jonka mukaan rotu on nimetty, jopa määräsi koirille tiettyjä etuoikeuksia; heillä tulisi mm olla vapaa pääsy kaikkiin julkisiin paikkoihin valtakunnassa. Samuel Pepys kirjoitti vierailtuaan kuninkaan hovissa, että kuningas mieluummin leikki koiriensa kanssa, kuin hoiti valtion asioita.

Marlboroughn herttuat olivat mieltyneet puna-valkoisiin kääpiöspanieleihin ja heidän Blenheimin palatsissa kasvattamiaan koiria kutsuttiin nimellä Blenheim tai Marlborough Spaniels. Legendan mukaan Sarah, Marlboroughn ensimmäisen herttuaan vaimo, odotti huolestuneena uutisia miehensä kohtalosta Bleheimin taistelussa ranskalaisia vastaan. Ajatuksissaan hän paineli sylissä olevan kantavan nartun päälakea ja kun pennut muutamaa päivää myöhemmin syntyivät, oli kaikilla juuri herttuattaren peukalon kokoinen punainen läntti korvien välissä. Näin syntyi puna-valkoisten cavalierien erityispiire: ’the Blenheim spot’.

1700-luvulla kääpiökoirien tyyppi ja koko vaihteli suuresti. Eihän ollut olemassa rotumääritelmää, eikä suunniteltua jalostusta. Kaikilla koirilla vaikutti kuitenkin olevan pitkähkö kuono ja litteä kallo. Pian alettiin järjestää koiranäyttelyitä ja tällöin myös koiria alettiin jalostaa sen ajan muodin mukaan ja lopputulos oli tämän päivän King charlesin spanieli. Tämä lyhytkuonoinen tyyppi nautti suurta suosiota 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa ja vanha pitkäkuonoisempi tyyppi oli häviämässä. Rodun merkittävämpiä käännekohtia oli kun amerikkalainen herra Roswell Eldridge tuli vierailulle Englantiin ostaakseen pari jalostuskoiraa, jotka edustivat Kaarle II ajan kääpiöspanielia. Hän pettyi huomatessaan pienten pitkäkuonoisten spanielien kadonneen ja päätti yrittää pelastaa tämän alkuperäisen tyypin. Niinpä hän vuosina 1926 -1930 lahjoitti £25 jaettavaksi parhaalle vanhaa tyyppiä edustavalle urokselle ja nartulle Cruftin koiranäyttelyssä.

Vuonna 1928 perustettiin oma kerho, The Cavalier King Charles Spaneil Club, ja ensimmäisessä kokouksessa kirjoitettiin rodulle rotumääritelmä ja annettiin uusi nimi Cavalier King Charles Spaniel. Rotumääritelmän elävänä mallina toimi Ann´s Son, uros, joka oli voittanut Cruftin palkinnon kolmesti. Vuonna 1945 rotu vihdoin hyväksyttiin virallisesti.

(Smith, Sheila: Cavalier King Charles Spaniel today
Workman Margaret: The Cavalier King Charles Spaniel
Östergren Birgitta: Cavalier king charles spaniel)


Cavalier kingcharlesinspanielin rotumääritelmä

Yleisvaikutelma: Toimelias, viehkeä ja tasapainoinen. Ilme lempeä

Ominaispiirteet: Reipas, lempeä ja ehdottoman peloton.

Luonne: Iloinen, ystävällinen, ei aggressiivinen eikä hermostunut.

Pää: Kallo lähes tasainen korvien välistä. Otsapenger loiva. Kuonon pituus otsepenkereestä kirsuun n. 3.75 cm. Sieraimet mustat ja hyvin kehittyneet ilman lihanvärisiä merkkejä. Kuono kauniisti kapeneva. Huulet hyvin kehittyneet, muttei riippuvat. Kuono-osa täyteläinen silmien alapuolelta. Suippokuonoisuus ei ole toivottu.

Silmät: Suuret, tummat, pyöreät, kaukana toisistaan. Ei ulkonevat.

Korvat: Pitkät, korkealle kiinnittyneet ja runsashapsuiset.

Purenta: Vahvat leuat. Säännöllinen, täydellinen leikkaava purenta.

Kaula: Keskipitkä, niska hieman kaartuva.

Eturaajat: Eturinta kohtalainen, lavat viistot. Suorat, keskivahvat eturaajat.

Runko: Lyhyt, kylkiluut hyvin kaareutuvat. Suora selkä.

Takaraajat: Keskivahva luusto, hyvät polvikulmaukset. Ei pihtikinttuinen, eikä länkisäärinen.

Käpälät: Tiiviit, paksut päkiät ja runsashapsuiset.

Häntä: Hännän pituus suhteessa runkoon, hyvin kiinnittynyt, iloisesti kannettu, ei kuitenkaan paljon selkälinjan yläpuolella.

Liikkeet: Vapaat, tyylikkäät voimakkailla takaliikkeillä. Etu- ja takaraajojen liikkeet yhdensuuntaiset niin edestä kuin takaa.

Karvapeite: Pitkä, silkkinen, ei kihara. Hieman laineita sallitaan. Runsaasti hapsuja.

Väri: Black and tan: korpin musta punaruskeilla merkeillä silmien yläpuolella, poskissa, korvalehden sisäpuolella, eturinnassa, raajoissa ja hännän alapuolella. Punaruskean värin tulisi olla kirkas, valkoiset merkit eivät ole toivottuja.
Ruby: Yksivärinen, syvän punainen. Valkoiset merkit eivät ole toivottuja.
Blenheim: Selvästi rikkonaiset syvän kastanjanruskeat merkit helmenvalkealla pohjalla. Pään merkit tulisi olla symmetriset jättäen korvien väliin tilaa toivotulle vinoneliölle tai täplälle (rodun erityispiirre).
Tricolour: Musta-valkoinen, selvästi rikkonainen. Punaruskeat merkit silmien yläpuolella, poskissa, korvalehtien sisäpuolella, raajojen sisäpuolella ja hännän alapuolella.

Koko: paino 5,4 – 8,2 kg. Pieni sopusuhtainen koira näiden painorajojen sisäpuolella toivottava. (http://www.cavalieryhdistys.com)

Blenheim

Fin & Rus MVA NevskiyW-04
Oak´s Unforgettable
om Laaksonen Virpi
Oak´s Jack the Lad
om. Laaksonen Virpi
Tricolour

Oak´s Unique Faith
om. Haltsonen Maija
Oak´s Unique Faith
om. Haltsonen Maija
Black and tan

Oak´s Cherry Plum
om. Pärssinen Raila
Oak´s Vega
om. Saarinen Riitta
Ruby

Campanards Melrose at Oak´s
om. Norrvik Leeni
Fin MVA Oak´s August Ambition
om. Heinonen Jaana
Cavalierien värien periytyminen

Cavalierien värien periytymiseen vaikutta joukko geenejä, mutta välttääkseni käyttämästä montaa symbolia olen yksinkertaistanut periytymiskaavan. Tämä kaava antanee silti riittävän käsityksen värien periytymisestä.

Koska yksivärisyys dominoi kirjavaa ja musta punaista, käytän yksivärisestä termiä Y ja kirjavasta y, sekä mustasta M ja punaisesta m. Täten eri genotyyppien (=perimä) fenotyyppi (=ilmiasu), eli tässä tapauksessa väri, on seuraava:

YYMM black and tan
YYMm black and tan
YyMM black and tan
YyMm black and tan

YYmm ruby
Yymm ruby

yyMM tricolour
yyMm tricolour

yymm blenheim

Toisin sanoen, jos genotyypissä on Y, niin koira on yksivärinen (black&tan tai ruby), ja jos siellä on M, niin koirassa on mustaa (black&tan tai tricolour).

Koiran sukusoluihin geenit (alleelit) jakautuvat sattumanvaraisesti, ja astutuksessa pennut saavat puolet geeneistä isältään ja puolet emältään. Black and tan-värinen koira, joka on homotsygootti (samaperintäinen) molempien ominaisuuksien suhteen (YYMM) ei voi saada muuta kuin black and tan-värisiä pentuja, koska kaikilla pennuilla on Y ja M. Toisaalta jos yhdistää kaksi heterotsygoottia (eriperintäinen) black and tania, voi pentueessa esiintyä kaikkia värejä.

Esimerkki periytymisestä:

Vanhemmat:      YyMm (b/t)    x    Yymm ( r )

Sukusolut:    YM, Ym, yM, ym     x     Ym, ym

Pennut: YYMm (b/t), YyMm (b/t), YYmm (r), Yymm (r), YyMm (b/t), yyMm (tri), Yymm (r), yymm (bl)

Pentuja voi siis syntyä kaikkia värejä suhteessa 3:3:1:1

Cavalierilla esiintyviä sairauksia

Sydänsairaudet

Cavalierien yleisin sydänsairaus on krooninen sydänläpän degeneraatio, endokardioosi. Sairautta esiintyy kaikilla roduilla ja yli kymmenvuotiailla koirilla tämä tila tavataan joka kolmannella koiralla. Cavaliereilla sairaus ilmenee kuitenkin usein paljon aikaisemmassa vaiheessa, nuorimmillaan 1,5 - 2 vuoden iässä.

Endokardioosissa sydämen eteiskammion läpät rappeutuvat ja paksuuntuvat, jolloin ne eivät sulkeudu enää kunnolla. Tämä aiheuttaa veren takaisinvirtauksen, joka kuuluu stetoskopilla kuunneltaessa sivuäänenä. Oireita koiralla ei välttämättä vielä tässä vaiheessa ole. Tauti etenee hiljalleen johtaen lopulta sydämen vajaatoimintaan. Tällöin sydän on laajentunut ja nestettä alkaa kertymään keuhkoihin. Yleisimmät oireet ovat yskä, etenkin öiseen aikaan, rasituksen siedon aleneminen, taudin loppuvaiheessa rytmihäiriöt ja happivajaus. Oikealla lääkehoidolla koira voi tulla toimeen useita vuosia oireiden ilmaantumisen jälkeen.

Cavaliereilla taudin on arveltu olevan perinnöllinen ja se periytyy polygeenisesti, eli useamman geenin kautta. Urokset sairastuvat yleensä narttuja varhaisemmassa vaiheessa. Karkeasti yleistäen voidaan sanoa, että kaksi koiraa, joilla jo nuorena todetaan sydänläpän degeneraatio, saavat yhdessä jälkeläisiä, jotka sairastuvat nuorena. Täten olisi hyvä käyttää jalostukseen koiria, joiden vanhemmat mahdollisimman monen sukupolven päähän ovat olleet terveitä korkeaan ikään asti. (http://www.cavalieryhdistys.com, http://www.vetcare.fi/index.php?id=163)

Alla on taulukko, johon on poimittu lukuja KoiraNetistä (6.2.2010)

syntymä-vuosi

Syntyneitä


Tutkittu kpl 
%

terve
kpl
 %

keski-
määräinen
ikä viimeisimmän sydänkuuntelun yhteydessä

terve 5 vuotta täyttänyt
kpl

sivuääni kuuluu kpl
+epävarma

keski-
määräinen ilmenemis-ikä

keski-määräinen
ikä viimeisen
terve-lausunnon yhteydessä

terve-lausunto 5 vuotta täytettyään

5 vuotta täyttäneitä terveitä yhteensä  %

  1994

 895

107

11,6%

94

 87,6%

   4,3

35

 32,7%

12+1

 11,2%

   6,2

   5,1

   5

37,4%

  1995

 852

138

16,2%

126

 91,3%

   3,9

46

 33,3%

12

 8,7%

   7,7

   5,4

   7

38,4%

  1996

 639

123

19,2%

104

 84,6%

   4,3

49

39,8%

17+2

 13,8%

   7,2

   6,0

   13

50,4%

  1997

 570

121

21%

108

 89,3%

   4,0

43

35,5%

11+3

 9,1%

   5,5

   4,9

   7+1

42,1%

  1998

 571

111

19%

95

 85,6%

   4,4

43

38,7%

15+1

 13,5%

   7,7

   5,5

   8+1

46,8%

  1999

 565

143

25%

121

 84,6%

   4,2

52

36,4%

20+2

 4,0%

   6,7

   4,9

   9

42,7%

  2000

 578

145

25%

130

 89,7%

   4,2

60

41,4%

16

11,0%

   6,6

   4,3

   7

46,2%

  2001

 663

151

23%

133

 88,1%

   3,9

50

33,1%

16+2

10,6%

   6,2

   4,5

   8+2

39,7%

  2002

 757

201

27%

182

 90,5%

   3,8

71

35,2%

18+1

9,0%

   5,5

   4,1

   6+1

38,8%

  2003

 677

165

24%

154

 93,3%

   3,6

56

33,9%

11

6,7%

   5,1

   3,4

   2

35,2%

  2004

 

 789

246

31%

228

 92,7%

   3,3

41

16,%

17+1

6,9%

   4,2

   2,6

   0

16%





Silmäsairaudet

RD (retinan dysplasia) on verkkokalvon kasvuhäiriö, jossa on eri vakavuusasteita. Näkökyvyn heikkeneminen riippuu muutosten määrästä. RD on tutkimusten mukaan perinnöllinen sairaus.

-Multifokaali RD (mRD): koiralla on verkkokalvollaan 1 tai useampia poimuja. Muutokset eivät todennäköisesti vaikuta näkökykyyn ja tällaista koiraa saa monissa roduissa käyttää jalostukseen. 

-Geograaffinen RD (gRD): muutokset ovat suurempia, kuin mRD:ssa ja ne vaikuttavat todennäköisesti jo näkökykyyn. Koiraa ei suositella käytettävän jalostukseen.

-Totaali RD (tRD) tarkoittaa, että koko verkkokalvo on irronnut ja koira on sokea.

(CavalierHealth.org >>> )

HC (Hereditary Catarakta) eli perinnöllinen harmaakaihi: Yleisin kaihimuoto cavaliereilla on ns. juveniili, eli nuoruusiän kaihi. HC:ssä linssi samentuu (yleensä molemmat), jolloin valon pääsy silmään estyy. Mitä laajenpi samentuma on, sitä enemmän se vaikuttaa näkökykyyn. HC on perityvä sairaus, eikä sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen. (CavalierHealth.org >>> )

PRA (Progressive Retinal Atrophy)eli etenevä verkkokalvon surkastuma: Sairaalla koiralla näkö heikkee asteittain kunnes koira sokeutuu. Taudin ensimmäinen oire on hämäräsokeus ja koira saattaa muuttua pimeässä pelokkaaksi ja epävarmaksi. PRA:han ei ole hoitoa. Se periytyy resessiivisesti, jolloin sekä isän, että emän on oltava kantajia, jotta sairaus ilmenisi jälkeläisissä. Taudin kantajiksi tiedettyjä koiria ei tulisi käyttää jalostukseen. Cavaliereilla ei ole PRA:ta juurikaan esiintynyt.

Distichiasis/Cilia aberranta: Koiralla on ylimääräisiä luomikarvoja normaalin ripsikarvarivin sisäpuolella. Nämä karvat voivat hangata sarveiskalvoa aihuttaen silmävuotoa, silmien siristelyä ja sarveiskalvohaavaumia. Ylimääräiset karvat poistetaan polttamalla tai leikkauksella. Tauti on perinnöllinen. (CavalierHealth.org >>> )

Keratoconjunctivitis sicca, kuivasilmäisyys Kuivasilmäisyys on varsin ikävä ja kivulias silmäsairaus, jota esiintyy cavaliereilla. Silmässä oleva kyynelrauhanen ei toimi kunnolla, mikä johtaa kroonisesti kuiviin, polttavan kipeisiin silmiin ja sarveiskalvon haavaumiin. Silmästä voi näkö heiketä ja pahimmassa tapauksessa silmä voi puhjeta.

Tyypillisiä oireita ovat punoittavat silmät, paksu vihertävän-keltainen erite, silmien siristely ja kutina sekä kalvon muodostuminen sarveiskalvon päälle.

Kuivasilmäisyydestä kärsivää koiraa pitää hoitaa useamman kerran päivässä joka päivä. Silmät huuhellaan eritteistä ja silmiin laitetaan kosteuttavia tippoja. Tulehduksiin käytetään antibiootti- tai kortisonivoidetta riippuen siitä onko silmässä haavaumia vai ei. Kyyneleritystä voidaan yrittää lisätä myös syklosporiinivoiteella. (CavalierHealth.org>>>)

Linkki: Cavalierien silmäsairaustilasto KoiraNetissä >>>

Patella luksaatio

Patella luksaatio, eli polvilumpion sijoiltaanmeno on lähinnä kääpiökoirien ongelma. Oireet vaihtelevat vaikeusasteen mukaan. 0 on terve ja 1-4 polviluksaation eri asteita. 1 on lievin ja 4 vakavin. Lievimmissä tapauksissa koira on enimmäkseen oireton. Sillä saattaa esiintyy hetkittäistä ontumista tai epäpuhdasta liikkumista ja pomppimista kolmella jalalla. Vakavammassa asteessa liikkuminen on hankalaa ja koira on usein kivulias. Koira pitää jalkaansa mielellään koukussa. Patella luksaatiota voidaan korjata leikkauksella.

Polvilumpion sijoiltaanmenon oletetaan periytyvän polygeenisesti ja resessiivisesti. Periytymisen aiheuttaa siis useampi geeni ja sairaus tulee esiin vain, jos koira saa molemmilta vanhemmilta sairaudelle altistavia perintötekijöitä. Cavalieriyhdistyksen jalostusohjesääntö edellyttää, että siitokseen käytettävän koiran polvet tutkitaan SKL-FKK ry:n hyväksymän polvieläinlääkärin toimesta. Jalostukseen hyväksytään koira, jolla tulos on 0/1. Tällöin kuitenkin toisen vanhemman täytyy olla puhdas 0/0. (CavalierHealth.org >>> )

Linkki: Cavalierien polvitilasto KoiraNetissä >>>

Syringomyelia

Syringomyelia on erittäin vakava sairaus, jonka oletetaan kehittyvän Chiarimaisen epämuodostuman seurauksena (Chiari-like malfomation, Chiarimainen epämuodostuma, muistutaa ihmisillä esiintyvää Arnold-chiari oireyhtymää, chiari-tyyppi I, mutta ei ole täysin sama epämuodustuma). Kallon ja aivojen välillä vallitsee epäsuhta, jolloin pikkuaivot työntyvät selkäydintä kohti, mikä estää aivoselkäydinnesteen vapaan kierron. Aiheutunut paine saa keskuskanavan laajenemaan ja lopulta muodostaamaan selkäytimeen onkaloita, jotka täyttyvät nesteestä (s. 186). (ks. kuvat s. 53) Syringomyeliasta on kyse silloin, kun onkaloiden ependyma on haljennut ja onkalo on täyttynyt nesteestä (s. 43).

Syringomyeliaa on tavattu monissa roduissa: yorkshirenterrieri, maltankoira, chihuahua, kääpiömäyräkoira, kääpiö- ja toyvillakoira, bichon frisé, mopsi, shih tzu, pomeranian, staffordshirenbullterrieri, bostoninterrieri, pekingesi, kääpiöpinseri, kingcharlesinspanieli, ranskanbulldoggi ja griffoneilla - Englannissa peräti 60% (lähde) . Tutkijat arvioivat, että noin 95% cavaliereista on taudille altistava chiarimainen epämuodostuma (chiari-like malfomation) ja 50% on myös syringomyelia (onkaloita selkäytimessä). Tutkimusten mukaan 35% syringomyeliaa sairastavista koirista on kliinisiä oireita (s. 187).

Oireet voivat vaihdella hyvinkin paljon eri koirilla, mutta tärkein oire on kipu. Koiraa saattaa huutaa kivusta ilman mitään näkyvää syytä ja on yleensä yliherkkä kosketukselle, erityisesti pään, niskan ja hartioiden seudulta. Kipu näyttäisi olevan yleisintä aikaisin aamulla ja illalla, sekä silloin, kun koira on kiihtyneessä mielentilassa. Kivun aisitimiseen saattaa vaikuttaa myös vallitseva sää. (s. 188) Toinen tärkeä oire on raapiminen. Koira raapii itseään ylenpalttisesti niska-hartiaseudulta, joskus pelkkää "ilmaa" ts. tassu ikään kuin raapii puolessa välissä, erityisesti remmissä ollessaan, tai kiihtyessään, ja usein vain toiselta puolelta (s. 59). Koiralla voi myös esiintyä heikkoutta, jäykkyyttä tai kipua jaloissa. Nuorille syringomyeliaa sairastaville koirille saattaa kehittyä skolioosi. Syringomyelian ensimmäiset kliiniset oireet näkyvät yleensä 6 kuukauden ja kolmen ikävuoden välillä, mutta oireet voivat ilmaantua missä iässä tahansa. Taudin eteneminen vaihtelee hyvinkin paljon. Osa koirista selviää kauankin ilman vakavampia oireita, osa voi olla kivun rampauttama kuuden kuukauden sisällä ensimmäisten oireiden ilmaantumisesta (s. 60). Erään tutkimuksen mukaan 43% syringosairaista koirista eli yli yhdeksän vuotta. (s.191) Ainoa tapa varmistua taudin olemassa olosta on magneettikuvaus. Lääkehoito keskittyy lähinnä kivun lieventämiseen (s. 61-62)

Linkki magneettikuviin: MRI-kuvia >>

Tutkijat uskovat taudin olevan perinnöllinen. Periytymismekanismi on monimutkainen ja osallisena on mahdollisesti useampi geeni. Cavalierin rotumääritelmä kirjoitettiin 1928. 1930-luvulla kuusi jalostusurosta oli erityisen suosittuja ja 1940-luvulla harjoitettiin tietyissä sukulinjoissa sisäsiitosta. (s. 148) Myöhemmin geenipooli pieneni entisestään, kun kasvattajat pyrkivät välttämään sydän- ja silmäsairauksia suosimalla jalostuskoiria pitkäikäisiksi tiedetyistä suvuista. Näistä moni on ollut syringomyelian kantaja (s. 166-167). Tutkimalla syringomyeliaa sairastavien cavalierin sukutauluja kävi ilmi, että niissä esiintyi neljä koiraa toistuvasti ja nämä kaikki voitiin johtaa yhteen narttuun. Oleellista oli, että jokaisen sairaan koiran iso-isovanhemmista 6-8 oli näiden neljän avainkoiran jälkeläisiä. (s. 161).

Lähde: Clare Rusbridgen väitöskirja

Alustavien tilastojen mukaan tilanne Suomessa on samalainen, kuin esim. Iso-Britanniassa. Suomen cavalierkingcharlesinspanieliyhdistys ry. on tehnyt sopimuksen Vantaalla sijaitsevan Aisti-klinikan kanssa cavalierien magneettikuvauksesta. Cavalierit saavat tukimuksen huomattavasti edullisempaan hintaan, kuin kuvaus normaalisti maksaisi. Lisäksi yhdistys tukee kuvauksissa käyneitä koiria 50 eurolla.

Magneettikuvauksessa saadaan selville onko koiralla chiarimainen epämuodostuma, keskuskanavan laajentuma, syringomyelia, aivokammioiden laajentuma tai erittävä keskikorvan tulehdus (PSOM). Lisäksi koiralle tehdään ns. BAER-testi, jolla tarkistetaan kuuleeko koira. Mikäli koiralla ei ole syringomyeliaa lainkaan, tai keskuskanavan laajentuma on pienempi, kuin 2 mm, ja sijaitsee C2-C4 välillä (C2-C5 Suomessa) saa koira lausunnon A. Jos keskuskanavan laajentuma on yli 2 mm, tai koiralla on nesteen täyttämiä onkaloita, joiden halkaisija on yli 2mm, ja ne sijaitsevat C2-C4 välillä (C2-C5 Suomessa) on lausunto D. Kuvausten tarkoituksena on kitkeä jalostuksesta koirat, joilla jo nuorena on laajat muutokset. Hankalaksi asian tekee se, ettei kuvista voida ennustaa, miten nopeasti tauti etenee, eli nuorena saatu A lausunto voi uusintakuvauksen yhteydessä ollakin D. On kuitenkin selvä, ettei tässä vaiheessa voida jalostaa koiria pelkästään 0mm koirilla, sillä tällöin geenipooli kaventuisi liikaa ja uusien tautien ilmaantuminen olisi todennäköistä. (s. 191)

Iso-Britannian cavalieryhdistyksen jalostussuositukset syringomyelian osalta on seuraavan kaavion mukainen:

Koodi Ikä       Syringomyelia Yhdistä
A yli 2,5
vuotta  		    Ei ole TAI selkäydinkanavan laajentuma alle 2mm    ja sijaitsee ainoastaan C2-C4 alueella A, C, D
C alle 2,5
vuotta 		    Ei ole
 A
D yli 2,5
vuotta		    On, mutta koira on oireeton A
E alle 2,5
vuotta		    On, mutta koira on oireeton ei tule käyttää jalostukseen
F mikä tahansa
    On, koiralla oireita ei tule käyttää jalostukseen





Tutkimustuloksia ja uutisia maailmalta

12.10.2010

Englannissa pidetyssä seminaarissa kerrotiin uusimmat tutkimustulokset syringomyeliasta, sekä esiteltiin ehdotelma British Veterinary Association/Kennel Clubin laatimista uusista jalostusohjeista.
Lähde: Clare Rusbridge: puhe seminaarissa

- Syringomyeliaa esiintyy magneettikuvatuilla cavalieriella seuraavasti:

0.17-1.15-vuotiaat 23.9%
1.16-2.28-vuotiaat 31.5%
2.30-2.90-vuotiaat 41.5%
2.92-4.00-vuotiaat 54.5%
4.00-10.9-vuotiaat 54.9%

- 2009-2010 Clare Rusbridge ei kuvannut yhtään cavalieria, jolla ei olisi Chiarimaista malformaatiota (otanta 229 koiraa).

- Syringoterveitä jälkeläisiä syntyy vain, jos toisella vanhemmista on A-tulos.

- Syringoterveitä syntyy useammin, jos molemmilla vanhemmista on A-tulos.

- Yli 5-vuotiaana terveiksi kuvattuja esintyi vain, jos vähintään toinen vanhemmista on kuvattu
   terveeksi yli 5-vuotiaana.

- 100% jälkeläisistä on syringosairaita, jos molemmat vanhemmat ovat syringosairaita.

- lisätäkseen syringoterveiden jälkeläisten määrää, vähintään yhden vanhemmista pitäisi olla syringoterve
  2,5-vuoden iässä. Ideaalitilanteessa molemmat vanhemmat ovat syringoterveitä 2,5-vuoden iässä ja
  isovanhempien tilanne syringomyelian osalta on todennettu vähintään viiden vuoden iässä.

- Clare Rusbridge toivoo, että tulevaisuudessa olisi lääke, joka estäisi syringomyelian puhkeamisen.

- Alla ehdotelma uusista luokituksista:

  Chiarimainen malformaatio:

  0 Ei chiarimaista malformaatiota

  1 Pikkuaivot työntyneet alaspäin (ei pyöreä)

  2 Pikkuaivot työntyneet, tai tyräytyneet foramen magnumiin

  Syringomyelia:

  0  Normaali (ei keskuskanavan laajentumaa, ei presyrinxiä, ei syrinxiä)
   
  1  Keskuskanavan laajentuma alle 2mm, koira 6-vuotias, tai vanhempi

  2  Keskuskanavan laajentuma alle 2mm, koira alle 6-vuotias

  3  Syrinxi, presyrinxi, tai keskuskanavan laajentuma yli 2mm


Aste Ikä    Yhdistä
0a yli 2,5 vuotta 0a,0b, 1, 2, 3a* (* 0 mm alle 2,5-vuotiaana)
0b alle 2,5 vuotta 0a, 1
1 yli 5-vuotias 0a, b 1, 2, 3a* (* 0 mm alle 2,5-vuotiaana)
2 alle 5-vuotias 0a, 1
3a yli 2,5-vuotias 0a, 1
3b alle 2,5-vuotias ei jalostukseen
 

Linkki: Listan urokset on magneettikuvattu syringomyelian varalta Suomessa>>>

Linkki: Listan nartut on magneettikuvattu syringomyelian varalta Suomessa>>>

Linkki: Listan koirat on magneettikuvattu syringomyelian varalta (muu maailma)>>>

Linkki: Suomenkielinen sivusto >>>

Linkki: Clare Rusbridgen sivut >>>

Linkki: Englanninkielinen sivusto >>>

Flycatcher's syndrome

Tätä sairautta näyttäisi esiintyvän cavaliereissa useammin, kuin muissa roduissa. Sairauden arvellaan johtuvan geenimutaatiosta, eikä vielä ole selvää onko kyseessä eräänlainen epileptinen kohtaus, vai pakko-oireinen käytös.

Sairastunut koira on näkevinään lentäviä kärpäsiä naamansa edessä ja yrittää napata näitä suuhunsa. Jotkut koirat ajavat häntäänsä takaa pakonomaisesti. Kohtaukset voivat kestää monta tuntia tai pahimmassa tapauksessa olla pysyviä.

Sairautta voidaan yrittää hoitaa epilepsialääkkeillä, mutta usein nämä eivät tuota tulosta, jolloin voidaan olettaa sairauden olevan pakko-oireinen häiriö. Tällöin koiralle voidaan määrätä selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä-lääke. (CavalierHealth.org >>> )

Episodic falling syndrome

Episodic falling on cavaliereilla esiintyvä geneettinen sairaus, joka usein erheellisesti diagnosoidaan epilepsiaksi näiden sairauksien samankaltaiseten oireiden johdosta.

Sairauden oireet vaihtelevat, mutta tyypillisesti koira saa kohtauksen liikkuessaan tai kiihtyessään. Koira alkaa kävellä takajaloilla jäykästi selkä usein kaarella pään roikkuessa lähellä maata. Koira voi vingahdella. Se saattaa myös venyttää yhtä, tai useampaa raajaansa ylenmääräisesti. Usein koira menttää koordinaatiokykynsä täysin ja kaatuu. Kaaduttuaan se saattaa pitää eturaajojansa päänsä päällä. Koira ei kuitenkaan menetä tajuntaansa kohtausten aikana ja palautuu yleensä nopeasti kohtauksesta ja jatkaa matkaansa, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Sairauteen ei ole parannuskeinoa, eikä lääkeitä, joten sairastunutta koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen.

2.2.2011

Helmikuussa 2011 Jacques Penderiksen johtama tutkijaryhmä kertoi löytäneensä sairautta aiheuttavan geenin ja, että taudin periytymismeksnismi on autosomaali resessiivinen. Geenitesti tulee olemaan saatavilla keväällä 2011.   (CavalierHealth.org >>> )

Primary Secretory Otitis Media (PSOM), 'liimakorva'

Ns liimakorvaa on yhä enenevässä määrin alettu löytämään cavaliereilta. Tässä vaivassa koiran keskikorva täyttyy erittäin sitkeällä limalla, koska korvatorvi ei toimi kunnolla.

Oireena on kipu pään ja niskan alueella. Koira saattaa myös raapia korviansa, haukotella ylenmääräisesti tai huutaa kivusta. Sille voi tulla kasvohalvaus, kohtauksia ja usein myös kuulo heikkenee. Oireet muistuttavat kovasti syringomyelian oireita, joten koiran huolellinen tutkiminen on suotavaa. PSOM saadaan diagnosoitua magneettikuvauksessa tai tietokonetomografian avulla. Jos vaiva on niin paha, että tärykalvo on jo pullistunut, sairaus voidaan havaita myös röntgenkuvissa ja otoskoopilla.

Hoitona tärykalvoon tehdään reikä, josta lima pääsee valumaan ulos, jonka jälkeen välikorva huuhdellaan. Toimenpide voidaan joutua uusimaan, joskus useamman kerran. (CavalierHealth.org >>> )


Tekstien lainaaminen ilman lupaa on kielletty