Topin tulo minulle oli se tuttu tarina: ”menen vain katsomaan pentuja…”. Koirani Jakin sisko, Nuppu, oli saanut kuusi pentua ja kasvattaja kutsui minut katsomaan pentuja. Pentulaatikon äärellä hän nosti yhden kolmiviikkoisista pennuista ylös ja sanoi: ”katso tätä, tämä on aika söpö” ja muistan ajetelleeni, että miten voikin pienellä pennulla olla noin iso pää! Enpä silloin arvannut, että siitä päästä kehittyisi maailman kaunein. Käynti kasvattajalla jätti ajatuksen kytemään, että ehkä kolmas koira sopisi sittenkin kuvioihin, eikä aikaakaan, kun soitin haluavani yhden pennuista, mieluiten sen näyttelyitä ajatellen lupaavimman ja vaihtelun vuoksi tricolorin, jos mahdollista.

Kaksi viikkoa ennen uuden pennun saapumista kotiin Nikke, vanhin koiristani, nukkui yllättäen pois kotonaan. Koira oli tosin sairastanut cushingin tautia jo vuoden, mutta voinut lääkityksen ansiosta suhteellisen hyvin. Heinäkuun hellepäivät kuitenkin väsyttivät koiran. Tähän saumaan uusi pieni pentu oli enemmän, kuin tervetullut. Sain pari viikkoa aikaa surra ensimmäisen ikioman koiran poismenoa ja sen jälkeen suunnata ajatukseni uuden tulokkaan hoitamiseen.

Pentujen täyttäessä kahdeksan viikoa eteeni kiikutettiin kaksi pentua, toinen tricolor ja toinen blenheim; siinä oli pentueen parhaimmat urokset. Blenheim-poika lähti heti lattialle päästyään tutkimaan ympäristöä, kun taas tricolorilla liikkeelle lähtö oli hitaampaa ja taisinkin siinä heti päättää, että tuo rohkelikko blenheim muutaisi meille, varsinkin, kun sen pää ei enää näyttänyt läheskään niin isolta, vaan itse asiassa aika söpöltä…

Näin pieni blenheim-poika saapui kotiimme täyttämään Nikken jättämää tyhjiötä. Nimeä en ollut pennulle vielä päättänyt, vaan ajattelin, että sen saa muodostettua koiran rekisteröintinimestä, niin kuin edellisillä koirilla. Mielikuvitukseni ei kuitenkaan riittänyt keksimään Oak’s Unforgettable-nimestä mitään järkevää kutsumanimeä. Pentua kutsuessa huutelin vaan toppi-poikaa, sillä koiran väritys oli sellainen, että sillä oli ikään kuin toppi päällänsä. Tämä lyheni sitten ajan kuluessa Topiksi.

Heti Topin saatua toiset rokotukset lähdimme match showhun harjoittelemaan näyttelyitä varten. Puolet hampaista olivat jo tipahtaneet, mutta se ei meitä haitannut, sillä treeni oli pääasia, olihan skaboihin ilmaanutunut noin 70 koiraa. Mutta kuinka kävikään? Topi voitti ensin punaisen nauhan saaneet pennut ja lopulta koko shown. Tuomarit olivat ihan myytyjä pienen iloisen spanielin edessä, joka esiintyi niin reippaasti. Tämä oli esimakua tulevasta; Topi aloitti viralliset näyttelyt olemalla ROP-pentu Turun KV-näyttelyssä tammikuussa ja päätti vuoden tulemalla valioksi Helsingin voittajanäyttelyssä joulukuussa vuonna 2002 (tuolloin koira saattoi vielä valioitua 15 kuukautta täytettyään).

Näyttelyiden ohella harrastuksena meillä oli agility ja edistyimmekin siinä erinomaisesti. Ehdimme käydä vain muutaman kisan, kunnes kohtalo puuttui peliin. Olin ottanut kolmanneksi koiraksi kultaisennoutajan ja Milan kanssa leikkiessään Topi loukkasi polvensa. Levosta ja lääkeistä huolimatta polveen kehittyi tulehdus ja se oli pakko leikata. Tähän päättyi agilitykisamme. Monen mielestä olisimme voineet jatkaa kisailua, mutta en halunnut ottaa mitään riskejä ja niinpä siirryimme tokon pariin. Perusteet olin toki opettanut Topille jo nuorena, mutta hienosäätö oli jäänyt vähemmälle. Lopulta uskaltauduin tokokokeisiin koiran kanssa ja niin se pieni mies saavutti kolme ykköstulosta yli 170 pisteellä kahden viikon sisään ja siten TK1-koulutustunnuksen. Polven parannuttua hyvin palasimme agilityn kisakentille kolmen vuoden jälkeen neljän kisan verran ja saavutimme yhden nollavoiton. Tämän jälkeen harrastimme agilityä enää huviksemme.

Parasta Topissa oli kuitenkin sen luonne. Miten voikaan koira olla niin täydellinen luonteeltaan? Topi oli ehdottoman peloton ja reipas, mutta samalla niin lempeä, kiltti ja tottelevainen. Koskaan ei tarvinnut pelätä, että Topi joutuisi tappeluun, sillä vanhempien koirien osoittaessa mielipiteensä Topi väisiti suosiolla, mutta nuorimmillensa se osoitti paikan selvästi, mutta reilusti. Koskaan se ei vahingoittanut ketään. Topin kanssa oli erittäin helppo kulkea missä vaan sen ollessa niin varma ja tasainen luonteeltaan.

Paitsi mukavan luonteen omaava, Topilla oli myös monia persoonallisia piirteitä, mitkä tekivät siitä niin rakastettavan. Lelut saivat kyytiä: VIDEO >>

Topi oli tarkka ruoka-ajoista. Jos en ymmärtänyt ruoka-ajan olevan käsillä, Topi tuli minulle kertomaan siitä: se tuli luokseni, katsoi silmiin ja peruutti sen jälkeen samalla muristen ja ruopien takajaloilla. Jos en tajunnut, se siirtyi seinän, tai muun esineen viereen ja potki takajalalla sitä niin, että lopulta ymmärsin mistä on kyse. Samaa potkimistaktiikkaa hän käytti käytyämme eläinlääkärissä, tai fysioterapiassa. Topi halusi varmistaa, että otan hänet mukaan kotiin ja tällä repertuaarillaan hän voittikin monen ihmisen sydämen. Topi ei tykännyt, että pidin hiuksiani kiinni. Jos Topi vaan yletti, hiusdonitsi oli pakko repiä pois. Samalla Topi saattoi intoutua ”kampaamaan” hiuksiani; se otti hiussuortuvan suuhunsa ja tassullansa haroi hiuksia.

Kotiin tullessani Topi osoitti kiintymystä hyppimällä päin, niin kuin moni koira tekee. Topia piti pusutella poskelle ja sen jälkeen hän otti koko ranteeni suuhunsa. Se oli Topin tapa osoittaa, että olen tervetullut kotiin. Jakin poismeno oli Topille kova isku: oma peuhukaveri ja johtaja oli poissa. Koskaan en ole kuullut koiran itkevän niin surkeasti, kuin silloin. VIDEO >>

Iltaisin nukkumaan mennessä Topi tuli aina puolittain rinnan päälleni makaamaan sanomaan hyvää yötä. Siinä minun piti kertoa hänelle, kuinka hyvä koira Topi on. Sen jälkeen hän saattoi mennä lattialle nukkumaan. Aamulla herätessäni Topi tuli minua halaamaan; laittoi poskensa poskeani vasten ja tuhisi tyytyväisyyttään. Topi tosiaan osasi osoittaa rakkautensa toisia kohtaan.

Yhdeksän vuotta sain elää tämän elämäni koiran kanssa, nauttia näistä ilta- ja aamurutiineista ja kokea onnistumisen hetkiä harrastusten parissa, kunnes keuhkokuume vei voimat mennessä. Lepää rauhassa Topi. Kaipaan sinua niin.